Taidot kohenevat, niin että kohina käy

Turun kristillisessä opistossa aloitettiin opetushallituksen hankerahoituksella uudentyyppinen koulutusohjelma Taiko – taidot kohenevat. Eva Lähteenmäki ja Petra Autio tekivät Yhdessä taitaen -hankerahalla valtavasti materiaalia aikuisten perusopetuksen alkuvaiheen (Alpe) ryhmille.

”Osa opiskelijoista ei oikein pärjää Alpe-polulla, ja heitä varten koottiin eräänlainen tukiopetusryhmä. Tästä 12 opiskelijan porukasta Taidot kohenevat -kurssi sai alkunsa”, linjavastaava Ilona Ikonen kertoo projektin taustasta.

Yhdessä taitaen -hankkeen puuhaajat Juha, Petra ja Eva hakivat Opetushallitukselta rahaa pienryhmänä toteutettavaa kurssia varten. Keväällä Ilona ja Eva kirjoittivat opetussuunnitelman.

Taidot kohenevat -ryhmiä on tällä hetkellä opistolla kolme. Alpe-opiskelijoista kasattu kahdentoista opiskelijan Taiko 1 opiskelee koko vuoden. Taiko 2 kokoontuu kerran viikossa, siinä käy kaikista alpe-ryhmistä opiskelijoita tukiopetuksessa; siinäkin on noin 12 opiskelijaa. Taiko 3 on LuKi-vaiheen taiko. Tässä Terhi Katajamäen vetämässä ryhmässä opiskelevat ovat vielä alpe-polun alkutaipaleella.

Ilona aloitti ryhmän kanssa viime vuoden tammikuussa matematiikan opettajana. Sitten tuli korona.

Taiko-ryhmän opiskelijoita kotiluokassaan.

Elokuussa Taiko-ryhmä jatkoi taas lähiopetuksessa luokassa. Marraskuussa muutettiin uuteen luokkaan. Se on entisessä rehtorin asunnossa – ovessa lukee vieläkin entisen rehtorin nimi Rantala – ja siellä on myös Ilonan työhuone ja keittiö. Ryhmä ruokailee opiston ruokasalissa ja kahvittelee omassa keittiössään. Porukalla ostettiin vedenkeitinkin, kriteerinä oli mahdollisimman suuri ja mahdollisimman halpa. Tällä kertaa ei sen kestävämpiin arvoihin ollut varaa, vaikka ne muuten ovatkin Ilonalle keskeisiä.

Jo syksyn aikana harjoiteltiin laitteiden käyttöä, koska arvattavissa oli, että ennen joulua jouduttaisiin vielä palaamaan etäopetukseen. Näin kävikin kaksi ja puoli viikkoa ennen joulua.

”Luokkaan saatiin leasing-koneet, ja sain luvan antaa ne opiskelijoille mukaan kotiin. Se tuo ryhtiä opiskeluun, että opiskelijat joutuvat itse kirjautumaan tietokoneella Teamsiin, ei vain puhelimella”, Ilona kertoo. Ilona myöntää kuitenkin, että etäopiskelussa lähikehityksen vyöhykkeen löytäminen ja yksilöllinen tukeminen on vaikeampaa. ”Osa opiskelijoista tarvitsi asioita omaan käteen. Osalla menee kuitenkin hyvin näinkin.”

Pienryhmissä hyödynnetään painettua materiaalia, esimerkiksi kuvasta kirjoittamista. Pieniä tekstejäkin luetaan ja vastataan suomeksi niistä tehtyihin kysymyksiin – ryhmässä saa kuitenkin keskustella sisällöstä omalla kielellä. ”Kaikilla ei kuitenkaan ole kieliverrokkia, joten silloin koko prosessi käydään suomeksi”, Ilona sanoo.

Shores Syno on asunut Suomessa kohta neljä vuotta.

Opiskelijoilla on monenlaisia elämäntilanteita, osalla paketti on hyvin kasassa, osalla ei niinkään. Vamos-valmennuksesta on iso apu porukalle.

”Yksinkertaisimmillaan se on ihan Kela-papereiden täytössä auttamista, vaikeimmillaan asianajajan kanssa asiointia”, Ilona kertoo. ”Oppimiseen vapautuu kaistaa, kun arki sujuu. Matalan kynnyksen palveluita on kaupungilla tarjolla aika vähän. Vieraassa ympäristössä navigointi on lukutaitoisellekin vaikeaa, jos ei osaa kieltä”, Ilona toteaa.

Opiskelijat ovat 30-50-vuotiaita, mukana on pari omalla kielellä semilukutaitoista, muut ovat maahan tullessaan olleet täysin luku- ja kirjoitustaidottomia. Enemmistö opiskelijoista on miehiä. Pienuudestaan huolimatta ryhmä on todella monikielinen, mukana on arabiaa, somalia, daria, sorania ja useita kurmanjin murteita puhuvia.

Yksi heistä on 33-vuotias Shores Syno, joka tuli Suomeen Syyriasta toukokuussa 2017. Hänellä on vaimo ja kolme lasta. Vanhin heistä on peruskoulun toisella luokalla, keskimmäinen eskarissa. Vuoden ja neljän kuukauden ikäinen kuopus on tietenkin vielä kotona.

”Minun on vähän vaikea kirjoittaa. Matematiikka on myös minulle vähän vaikeaa. Syyriassa en saanut käydä koulua. Ilona ja Eva ovat tosi hyviä opettajia, nyt osaan jo vähän puhua suomea. Nyt menee tosi hyvin”, Syno hymyilee.

Teksti: Mika Lamminpää
Kuvat: Janne Peltonen